TVT-kurssin luentopäiväkirja 1

Kun TVT:n eli tieto- ja viestintätekniikka pedagogisena välineenä- kurssi alkoi miltein heti syksyllä luokanopettajan opintojeni alussa, olin hieman hämmentynyt. Millainen kurssi olisikaan tulossa, mihin tietoja käyttäisin? Itse täytyy tunnustaa, etten ollut aivan innoissani, kun kävin luennoilla ja kyllä harjoituskerratkin tahtovat olla välillä epätoivoista tappelua koneiden kanssa, mutta silti minun täytyy myöntää kylmä fakta. Teknologia tulee olemaan osa tulevaisuuden kouluja riippumatta osaamistasostani. Kuten luennoilla Jari Larun dioissa todettiin, on tänäpäivänä koulunsa aloittava lapsi tulevaisuudessa työelämässä vielä vuonna 2074. Teknologia on nykypäivää ja se tulee olemaan niin tästäkin eteenpäin, joten meillä on velvollisuus opettaa oppilaita hyödyntämään sen moninaisia käyttömahdollisuuksia. Emme voi siis opettaa ja kasvattaa lapsia siihen maailmaan, jossa itse vietimme lapsuutemme ilman iPadeja ja älypuhelimia vaan meidän on katsottava eteen päin.

Luin Harto Pönkän blogikirjoituksen “Koulujen tietotekniikka, edelläkävijyys ja uudet oppimistaidot”, jossa tuskastellaan tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön hidasta kehitystä Suomessa. Pönkä ottaa esille, kuinka opetussuunnitelmat tarvitsisivat reippaasti päivitystä, sillä hänen mukaansa opetussuunnitelmamme perusteet ovat ajalta ennen sosiaalista mediaa, kun kouluissa noudatetaan vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteita.  Niimpä asia mahtaa oikeasti olla, opetussuunnitelmat kaipaavat päivittämistä ja opettajat koulutusta. Kuten kurssin luennoilla totesimme, Suomen koulut ovat jäljessä tietotekniikan käytössä. Asia ei varsinaisesti riipu vain siitä, onko kouluilla varaa hankkia uusia koneita ja ohjelmia vaan myös siitä, että niiden käyttö ontuu ja pahasti. Osa opettajista on vanhempaa ikäpolvea ja teknologiaa ja sen nopeaa kehitystä on vierastettu ja sitä uskallettu seurata sivusta vain päätä puistellen. Osa opettajista taas on vain muuten teknologiakammoisia, eikä uusien laitteiden ja sovellusten käyttö tunnu houkuttelevalta. Siitä on saattanut kasvaa jopa miltein ylitsepääsemätön mörkö ja ollaan valmiiksi asennoiduttu niin, ettei teknologian käyttö voi olla helppoa eikä se koskaan toimi niin kuin pitäisi. Monesti luokan oppilaat saattavatkin ollakin enemmän perillä tunneilla käytettävistä teknologiavempaimista kuin opettaja, sillä monet oppilaista on kasvanut teknologian parissa ja se tuntuu heistä luonnolliselta asialta. Myös opettajien tulisi pyrkiä tutustumaan erilaisiin opetusmenetelmiin, joissa tieto- ja viestintätekniikkaa voisi hyödyntää monipuolisesti. Vaikka jotkut niin kovasti muistelevatkin, on karttakeppiä hiiren hiljaisen luokan edessä heiluttelevat opettajat jääneet jo kauas ajan jalkoihin, eikä niillä toivon mukaan ole paluuta. Kuitenkin joidenkin vanhojen sitkeiden apuvälineiden, kuten luotettavan liitutaulun voitonmarssi jatkukoon, mutta sen rinnalle olisi otettava tueksi välineitä teknologian maailmasta. Näin voitaisiin varmistaa paremmin, että laitteiden järkevällä käytöllä oppilaat pääsisivät enemmän itse tutkimaan ja oppimaan esimerkiksi iPadeilla toimiessaan, kun taas liitutaululle ei kaikki mahdu kerralla kirjoittelemaan.

Kun puhutaan teknologiasta opetuksen apuvälineenä ja opetusta halutaan monipuolistaa esimerkiksi erilaisten sovellusten muodossa, täytyy pitää mielessä koko tapahtuman pääidea. Teknologia on opettamisen tukena, kuten koulukirjat tai laskimet. Huomion ei tarvitse kiinnittyä laitteisiin, vaan opittavaan asiaan ja oppilaitten oppimiseen. Luennoilla mietimme, kuinka luokkatilat ovat muuttumassa pikku hiljaa suorista pulpettiriveistä pöytäryhmiksi ja muihin mielikuvituksellisimpiin muotoihin. Niimpä teknologiakin voisi solahtaa joukkoon sopivasti. Luennoilla ei enää haikailtu ATK-luokkien perään, joissa ovat koulun ainoat tietokoneet eristyksissä, vaan ihanteena olisi ennemminkin, että iPadit ja muut koneet olisivat helposti ulottuvilla luokissa ja oppimisen tukena sujuvasti. Tietenkin tässä kohtaa tulee esiin kustannuskysymys, koulujen varallisuus ei tunnetusti jakaudu tasan. Itse pienen kyläkoulun käyneenä muistan koulun ruhtinaalliset kolme isoa tietokonetta, joiden parissa me oppilaat pääsimme pari kertaa vuodessa touhuamaan. Meillä ei oltu kuultukaan ATK-luokista. Piirtoheitin ja vanha kunnon liitutaulu olivat opetuksen kulmakiviä. Meillä ei ollut tietoakaan datatykeistä tai kannettavista tietokoneista. Myöhemmin sain niitäkin tietysti nähdä, mutta toivon todella, että Suomessa lasten ei tarvitsisisi enää ihmetellä muistitikkua yläasteelle siirryttyään, kuten minun piti. Vaikka laitteita ei kouluihin jakaudukaan tasapuolisesti, olisi koulun hyvä hankkia edes peruskoneita ja välineitä, joita voitaisiin käyttää monipuolisesti vaikkapa ryhmätöissä. Tällöin oppilaat, jotka eivät ole aiemmin juuri tutustuneet teknologiaan, saavat käsityksen sen hyödyllisyydestä ja samalla harjoitusta laitteiden käytöstä.

Kun puhuin aiemmin opettajien ennakkoluuloista ja jopa pelosta tieto- ja viestintätekniikan käyttöä kohtaan, voin samaistua heihin hyvin. En itsekään tunne olevani mukavuusalueellani, kun koetan tietokoneella tehdä uusia asioita tai kokeilla itselleni vieraita sovelluksia. Melkein tunnen, kuinka teknologian kehitys hurahtaa ohitseni ja tyydyn käyttämään vanhoja turvallisia ja suoraan sanottuja hieman kömpelöitäkin välineitä. Uuden oppiminen ei tässä tapauksessa viehätä, sillä uusia laitteita tulee jatkuvalla syötöllä ja on mahdotonta pysyä teknologian aallonharjalla, kuten jo luennoillakin totesimme. Kuitenkin tämän alueen opettelu on suuresti kiinni itsestä ja omasta asenteesta. Kaikkea ei tarvitse osata tai edes tietää. Opettajillakin on niin paljon tehtävää ilman jatkuvaa ATK-taitojen päivitystäkin, että tärkeämpää olisi tutustua ja oppia käyttämään joitain hyväksihavaittuja laitteita, sovelluksia ja sivustoja perusteellisesti . Monien suurin este tuntuu olevan avun pyytäminen. Pelätään ehkä toisten virnuilua ja omien taitojen vajavaisuuden paljastumista. Monilla opettajilla teknologiaan littyvät taidot ovat hieman herkkä paikka. Jos asiat ei suju kerralla, kuten on suunniteltu, on vaikea pyytää apua, sillä pelko itsensä nolaamisesta on liikaa ja turhautuminen syö motivaatiota yrtittää uudelleen. A. Röngäs blogiartikkelissaan  “Vastahangan vuori ja esteiden suo – miksi tvt on edelleen tulevaisuutta kouluissa?” kuvaa opettajien ja oppilaiden kompastuskiveksi yksintyöskentelyn teknologian saralla. Vertaisuus, verkostot, ryhmätyöt ja yhteiset koulutukset auttaisivat nämä yksinäiset tuskailijat kokemaan uusia, opettavaisia oppimiskokemuksia yhdessä turvallisen vertaisryhmän mukana, josta apu löytyisi helposti. Tämän takia olisikin erityisen tärkeää, että koulutuksia järjestettäisiin opettajille ja myös, että niihin osallistuttaisiin yhteisvoimin. Muuten vaarana on, että kouluissa vain tietyt opettajat hallitsevat uusia laitteita ja ohjelmia ja loput yrittävät vältellä niitä.

Vaikka teknologinen kehitys siis pyyhältääkin huimaa vauhtia eteenpäin, voi uutta opetella pikku hiljaa vertaisryhmän mukana ja eikä kaikkia vanhoja apuvälineitä tarvitse hylätä uusien laitteiden tieltä. Kokonaan teknologiankelkasta pois jääminen ei kuitenkaan ole nykypäivänä kenellekään opettajalle oikea ratkaisu.Teknologiaan tutustuminen tarvitsee panostusta ja tuntien apuvälineenä monesti B-suunnitelman, mutta vähästä ei kannata lannistua. Uutta oppii vain kokeilemalla ja neuvoja pyytämällä. Olen tyytyväinen siihen, että luokanopettajan koulutuksessa on TVT-opintoja, sillä niin nykyisillä kuin myös meillä tulevilla opettajilla on velvollisuus opastaa lapset erilaisten laitteiden ja ohjelmien käyttöön, koska he tulevat  varmasti tarvitsemaan niitä taitoja jatkossa niin opiskelussa kuin työelämässäkin.

Mari J. Heikkinen

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s